Seminaarisarja sotalapsista, evakuoinneista ja asuttamisesta 1939–1945 Siirtolaisuusinstituutissa Turussa, Eerikinkatu 34

 

Seminaarin järjestävät yhteistyössä historia-alan yritys Oy Sigillum Ab ja Siirtolaisuusinstituutti.  Seminaarit ovat avoimia ja maksuttomia. Kahvitarjoilua varten pyydämme ilmoittamaan osallistumisesta kevään seminaariin viimeistään 19.4.2016 Terhi Kivistölle (terhi.kivisto@www.sigillum.fi).

Evakuoinnit-teema

Torstaina 21.4.2016

 

9.20–9.30 Tervetuliaissanat Tuomas Martikainen, Siirtolaisuusinstituutin johtaja

Sessio 1 Kommentaattori Markku Mattila, Siirtolaisuusinstituutti

9.30–10.10  FT Pirkko Kanervo, Turun yliopisto: ”Miksi menetimme Karjalan? Poliittista taustaa”

10.10–10.50 FT Tuomas Tepora, Helsingin yliopisto: “Ahneita isäntiä ja kiittämättömiä evakoita. Talvisodan väestönsiirtojen kokemushistoriaa”

10.50-11.20 kahvitarjoilu

Sessio 2 Kommentaattori Eveliina Lyytinen, Siirtolaisuusinstituutti

11.20–12.00 FT Tuula Eskeland, emerituslehtori, Kööpenhaminan yliopisto: Suomalaisia sotalapsia Skandinaviassa

12.00–12.40 KT Merja Paksuniemi, Lapin yliopisto: ”Vieras maa ja raitaiset karkit” – Lapin lapset evakossa

12.40 –12.45 Loppukeskustelu

 

Asuttaminen-teema

Torstaina 17.11.2016

 

9.20–9.30 Tervetuliaissanat Elli Heikkilä, Siirtolaisuusinstituutin tutkimusjohtaja

Sessio 1 Kommentaattori Tuomas Martikainen, Siirtolaisuusinstituutti

9.30–10.10 VTT Antero Leitzinger, Maahanmuuttovirasto: Ulkomaalaisten asuttaminen Suomeen

10.10–10.50 FT Heli Kananen, Jyväskylän yliopisto: Siirtoväen sopeuttaminen sodanjälkeisessä Suomessa – esimerkkinä ortodoksinen vähemmistö

10.50–11.20 kahvitarjoilu

Sessio 2 Kommentaattori Kjell Herberts, Siirtolaisuusinstituutti

11.20–12.00 FT Aapo Roselius, Helsingin yliopisto: Asuttaminen ruotsinkielisillä seuduilla välirauhan aikana

12.00–12.40 FT Pirkko Kanervo, Turun yliopisto: Kysymys evakkojen sijoittamisesta Suomen ruotsinkielisille alueille jatkosodan jälkeen 

12.40–12.45 Loppukeskustelu

 

Sodan pakolaiset: Seminaarisarja sotalapsista, evakuoinneista ja asuttamisesta 1939–1945

Vuonna 2015 Suomeen tuli 32 478 turvapaikanhakijaa. Edelleen jatkuvat pakolaistulvat ovat nostaneet lehdistössä esiin sota-ajan luovutettujen alueiden evakot ja heidän asuttamisensa eri puolille maata.  Ruotsi on muistuttanut suomalaisista sotalapsista, pääministeri todennut perheensä auttaneen sota-aikana evakoita, kuten nyt pakolaisia, tarjoamalla asunnon. Ovatko kyseessä rinnastettavat ilmiöt? Olisiko yli 70 vuoden takaisesta evakuoinnista ja asuttamisesta jotain opittavaa tämän hetken tilanteessa? Miten silloin onnistuttiin?

Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa luovutetussa osassa Viipurin lääniä asui ennen sotaa noin 420 000 henkeä. Siviilien evakuointi sodan jaloista toteutui eri vaiheissa. Syksyllä 1939 evakuoitiin Suomenlahden ulkosaarien väestöä. Kun talvisota syttyi, oli pikaisesti siirrettävä turvaan Mannerheim-linjan eteläpuolella ja sen tuntumassa sijaitsevien pitäjien väestö. Noin 100 000 henkeä pysyi paikoillaan koko sodan ajan alueilla, joita sota ei suoraan koskettanut, ja lähti muun Suomen puolelle vasta rauhan tultua.

Karjalan menetyksen jälkeen viranomaiset ryhtyivät suorittamaan niin kutsuttuja tasoitussiirtoja, tasaamaan evakoiden aiheuttamaa rasitusta eri kuntien kesken. Karjalaisten ”lopullista” asuttamista koskeva pika-asutuslaki säädettiin 28.6.1940. Lain toimeenpano sujui hitaasti jo senkin takia, että siirtoväen sijoitussuunnitelman valtioneuvosto vahvisti vasta lokakuun alussa. Keväällä 1941 alkoi jälleen muuttoliike, kun siirto uusille sijoitussuunnitelman mukaisille paikkakunnille käynnistyi. Muutto ja pika-asutuslain toimeenpano keskeytyivät jatkosotaan. Sitä mukaa kun armeija valtasi Karjalaa takaisin omiin käsiin, väestöä alkoi palata entisille kotiseuduille. Ensimmäiset 5 500 henkeä palasivat elokuussa 1941, ja todellinen suurmuutto Karjalaan käynnistyi keväällä 1942. Kaikki eivät palanneet, vaan varsinkin muusta kuin maataloudesta elantonsa saaneita jäi palaamatta.

Uusi evakkotaival karjalaisille koitti kesällä 1944. Karjalaisten lisäksi evakkoon joutuivat lappilaiset. Lapin sodan alkaessa evakuoitiin pohjoisesta lähes koko väestö, 56 500 henkeä Ruotsiin ja 111 500 henkeä Pohjanmaalle. Lapin kansa sai sodan jälkeen palata tuhotulle kotiseudulleen, karjalaisista tuli ikuisia evakkoja. Rauhanehdoissa menivät jälleen Karjala sekä osat Sallasta ja Kuusamosta. Nyt oli luovutettava myös Petsamo, jonka Neuvostoliitto oli talvisodan aikana vallannut, mutta jonka se oli rauhanteossa antanut Suomelle takaisin. Rauhanehtoihin kuului vielä Porkkalan vuokraaminen venäläisille 50 vuodeksi.

Luovutettujen alueiden siirtoväki, yli 400 000 henkeä eli noin 11 % Suomen silloisesta väkiluvusta, asutettiin pysyvästi muualle Suomeen. Heistä suurin osa oli karjalaisia ja näistä vielä suurin osa maataloudesta ainakin osan elannostaan hankkineita, joille muodostettiin erikokoisia tiloja sen mukaan, mitä he olivat Karjalassa maata omistaneet. Toukokuussa 1945 säädetyn maanhankintalain mukaan ensisijaisia maanluovuttajia olivat valtio, rappiotilojen omistajat, tilakeinottelijat, yhtiöt, seurakunnat, kunnat, säätiöt ja muut yhteisöt sekä harrastelijaviljelijät. Toissijaisia maanluovuttajia olivat varsinaiset maanviljelijät, joilta maata voitiin lunastaa vain tietyn valtioneuvoston määräämän asteikon mukaisesti. Maanhankintalakiin liittyi vielä pykälä, jonka mukaan siirtoväen sijoittaminen oli ruotsinkielisiin kuntiin toimitettava siten, ettei yksikielinen kunta muutu kaksikieliseksi tai ettei kaksikielisessä kunnassa enemmistö vaihdu. Evakoiden lisäksi maansaajia olivat perheelliset rintamamiehet, sotalesket, sotainvalidit ja sotaorvot. Lain nojalla Suomeen muodostettiin 45 000 uutta maatilaa ja 56 000 uutta asuintilaa.