Vaikka kyläkirja onkin kertomus tietyn kylän vaiheista, laajemmin ymmärrettynä se on samalla kunnan, maakunnan ja heimon menneisyyttä, kotimaan historiaa. Suurin osa tähän mennessä Suomessa julkaistuista kyläkirjoista ei kuitenkaan ole historian ammattilaisten tekemiä, vaan oman koti- tai synnyinkylänsä menneisyydestä kiinnostuneiden innokkaiden harrastajien laatimia.
On erinomaista, että kylien historiaa on suuressa mitassa talletettu kansien väliin, eikä ole syytä väheksyä historianharrastajien laatimia kirjoja. Niitä silmätessään ammattilainen kuitenkin usein huokailee. Yksinkertaisimmillaan kyläkirja saattaa sisältää lähes pelkästään kylän vanhimman asukaspolven muistitietoa, jossa toinen toisensa perään toistuvat samat asiat aina puuduttavuuteen asti.
Sinänsä mielenkiintoiset jutut olisivat vaatineet voimakasta editointia, ja niitä lukiessa herää myös kysymys, onko kertojilta osattu kysyä oikeita kysymyksiä. Usein vaikuttaakin siltä kuin heidän olisi vain annettu tarinoida mielensä mukaan. Muistitietohistorian menetelmiin perehtynyt ammattilainen laatii puolestaan tarkan suunnitelman ennen haastattelujen tekoa. Usein jutut ovat myös murreasuisia. Elävöittävät esimerkit paikkakunnan murteesta ovat tarpeellisia, mutta pitkät murteelliset jutut eivät suinkaan helpota asioihin paneutumista.
Jokaiseen kyläkirjaan kuuluvat itsestään selvyytenä tietyt asiat: kylän sijainti, sen luonto ja maisema, ihmisyhteisön elinkeinot ja vapaa-ajan harrastukset jne. Sanotaan, että jokainen paikallisyhteisö on omalaatuisensa, sen henki on muodostunut asukkaittensa vuorovaikutuksessa vuosikymmenten vieriessä, suomalaisen kansan karuissa kohtaloissa, katojen, nälänhädän ja sotien ankarissa oloissa. Tuon hengen tavoittaminen kyläkirjaan on ensiarvoisen tärkeää.
Hyvä kyläkirja syntyy historiantutkimuksen ammattilaisten ja paikkakuntalaisten tiiviin yhteistyön tuloksena. Ammattilainen osaa luoda kylän tapahtumille historiallisen taustan, hän tuntee arkistojen ja erilaisten lähdeaineistojen salat, mutta tarvitsee tuekseen paikallisia tietäjiä. Entä mistä tunnistaa hyvän kyläkirjan? Sellaisen pystyy lukemaan kannesta kanteen myös kylän ulkopuolinen. Parhaimmillaan hyvä kyläkirja vetoaa myös lukijansa tunteisiin. Hyvää kyläkirjaa lukee kuin hyvää romaania.
